KAATUMISRISKI
Kaatumis- tai katkeamisriskin aiheuttaa useimmiten puuhun iän tai vaurion seurauksena iskeytynyt laho. Lahon aiheuttavat lahottajasienet, jotka iskeytyvät puuhun tuoreesta haavapinnasta, juurivauriosta, katkenneesta oksasta tai latvasta tai ihan vain puun biologisen iän mukanaan tuoman heikentymisen seurauksena. Varsinkin koivu ja kuusi ovat alttiita lahoamiselle. Lisäksi pintajuurisina ne kaatuvat herkemmin kuin läpäisevällä maalajilla paalujuurisena kasvava mänty. Maanpintaa ylempää, 2-10 metrin korkeudelta haaroittuneissa puissa on olemassa repeämisriski. Haarasta aiheutuu helposti lahottajasienelle otollinen kasvupaikka, lisäksi haarassa oksapaino on aina toisella puolella ja puunhaaran poikkileikkauksen ollessa enemmän soikio kuin ympyrä sekin heikentää kestokykyä tuulille.
Nuoresta saakka avonaisella paikalla ja tuulen vaikutukselle alttiina kasvanut puu kestää hyvin myrskyjäkin kaatumatta. Kaatumisongelmaa aiheuttaa sen sijaan tiheänä kasvaneen metsän harventaminen tai naapuripuun poistaminen vallitsevalta tuulenpuolelta. Suomessa etelä- ja lounaistuulet ovat vallitsevia, mutta totta kai myrskyjä tulee muistakin ilmansuunnista.
Helpoin keino välttyä kaatuvan puun rakennuksille aiheuttamista vaurioista on kaataa kaikki ne puut, jotka pituutensa puolesta voivat yltää rakennuksiin. Kaupunkien pienillä tonteilla tämä ei useimmiten ole mahdollista, siksi puiden kuntoa ja käyttäytymistä tuulella on syytä tarkkailla säännöllisesti. Uudisrakennusalueilla tuulisuunnitteluun pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota